Tämä sininen tyttölapsi on sen verta suuri persoona, että sen metkuja täytyy kyllä kirjoittaa ylös, jotta niitä saa sitten tulevaisuudessa muistella.

Elsa on nyt 17 viikkoa vanha ja pienessä päässä on jo aika monta ajatusta liikkeellä. Tähän asti Elsa on ollut superkiltti pentu. Se on ollut vastaanottavainen ja aina kuulolla, häntä sillä on vispannut 3-4viikkoisesta rääpäleestä aina hereillä ollessaan. Elsan tavaramerkkinä on olleet ilopissat ja välillä jo epäilimme, onko sillä joku rakkovika, kun se aina lässytystä kuullessaan losautti alle. Onneksi tämä tapa on jo harvinaistumaan päin, sisäsiisteydestä noin muuten ei kuitenkaan ole oikein vielä taikaa.

Elsalla on kova ääni. Se osaa jo kunniallisen sheltin tapaan räkyttää ohikulkijoita ja vieraita häkin takaa. Tosin kohde on monesti hukassa, mutta kovasti sillä on yritystä säestää muita. Mitäköhän neiti tuumaa, kun ajatuksena on hankkia yliäänipannat haukkumista rajoittamaan? Puhe ei tähän tyttöön tehoa, se vastaa "hiljaa!"-käskyihin samalla mitalla, häntä heiluu, jotta ymmärtää pöllömpikin, että Elsan huumoriahan se vain on.

Pari viikkoa sitten Elsa kävi ensimmäisellä rokotuksella. Ns.nelosrokotehan suositellaan annettavaksi 12 viikkoiselle pennulle, Elsa sai sen lähinnä työvuoro-kesälomapitoisten selitysten vuoksi vähän myöhässä. Reissu meni hyvin ja nyt odotellaan, että 4 viikkoa on kulunut ja käydään hakemassa sille vahvistus ja lisäksi Rabies-rokote. Sille reissulle Eltsu saa mukaansa Susanin. Susan saa viimeiset rokotuksensa, sillä ikää on jo sen verran, että rekisteripaperin rokotuksille varattu osa on jo täynnä.

Elsa osaa autoilla, sylissä istuen. Pahaa oloa ja okke-setää ei ole vielä ollut autoilujen yhteydessä, vaan Eltsu nukkuu tyytyväisenä sylissä ja odottaa, mihin jännään paikkaan seuraavaksi päästään. Jännät paikat on tähän asti tosin rajoittuneet lähinnä uimarannalle...Ja ensimmäisellä uimakeikalla Eltsupeltsumokoma oppi uimaan. Vesi oli tytölle ihan uusi elementti, eikä pieneen päähän mahtunut sellainen ajatus, että vetten päällä kävely ei koiranpennulta onnistu. Tarvittiin n.2 metrin matka vesijuoksua ja sen jälkeen uimaopetusta, jotta oppi meni perille.Ja hyvinpä se menikin perille, sillä paikallaolijat saivat todistaa Elsan uivan teknisesti puhdasta koiraa. Vesikammoa ei tästä kommelluksesta seurannut, vaan neiti läträä edelleenkin veden kanssa, tosin leikit rajoittuvat rantaveteen.

Elsalla on sheltiksi voimakas saalisvietti ja löytyypä melkoinen annos taistelutahtoakin. Siksipä erilaiset vetoleikit ja lelun nakkelut ovat suuressa suosiossa. Neitokaisen puruote on vahva ja tiivis ja leikkejä säestää kovaääninen murina. Ja voi sitä iloa ja ylpeyttä, kun Elsa saa voittaa taistelun. Se kävelee häntä pystyssä ja ilme naamalla on näkemisen arvoinen. Eikä mene aikaakaan, kun se on jo haastamassa uuteen taistoon.

Noutoliikkeen Elsa osaa. Ongelma on vaan siinä, että Etsi-toiminto on vielä hukassa. Jos se ei näe, mihin lelu lentää, ei se älyä alkaa sitä etsimään. Keksittymiskyky on vielä sitä luokkaa, että leikki unohtuu ja Elsa  löytää jotain mielenkiintoisempaa puuhasteltavaa.

Luoksetulon perusteet oli vielä kolmikuiseksi hyvällä pohjalla. Viime viikkoina tämä täti on huomannut, että on paljon kivempaa käydä juoksulenkillä ja esittää kuuroa/vähä-älyistä, kuin totella kiltisti. Kaikkein mukavinta on ensin tulla satalasissa kohden ja viime hetkellä päättää vaihtaa suuntaa.Tätä on mukava toistaa useita kertoja...Edessä on siis tehokuuri luoksetulo-opetusta.

Näyttelyhöpötykset sujuvat Elsalta kuin vanhalta tekijältä. Se osaa seistä nätisti, kuten kunnon show-tähden kuuluukin ja remmissä ravaaminenkin sujuu jo oikein mallikkaasti. Pesulla olo ei kuulu neidin lempipuuhiin, mutta sen se kestää kuin nainen, samoin kuivaamisen pienitehoisella föönillä. Kynnet saa leikata miten päin haluaa ja korvia liimata ja trimmata, mutta tassujen trimmaaminen on jotain, mistä tämä neiti ei tykkää. Ehkä saksen terät kutittavat tassun pohjia niin, että oikeastaan on pakko pyristellä kaikin keinoin vastaan.

Elsan korvia onkin liimattu ja laitettu paljon. Miten näin kauniilla pennulla voi olla sellaiset korvat. Ne on levällään, lurpalllaan, pystyssä ja miten sattuu. Kaiken lisäksi ne ovat eri parit, ihan niinkuin silmätkin ovat sinistä ja ruskeaa. Onneksi on olemassa pieniä vippaskonsteja,joista ei pennulle ole haittaa, joilla pikku kauneusvirheet saa kätevästi hoidettua pois päiväjärjestyskestä. Toivottavasti "hoitomme" onnistuu ja Elsa saa isona tyttönä loistaa kauniilla korvien kannolla näyttelykehissä.